Etusivu
Katso mihin astut. Olet varmasti nähnyt monia metsiä elämäsi akana. Nyt olet kuitenkin kulkenut paikkaan,mikä ei ole sinulle tuttu. Olisi vain parasta lähteä. Täältä et nimittäin selviä helpolla. Kello lähentelee yhtä yöllä. Kuljet puiden lomassa taaksesi vilkuillen.Välillä olet näkevinäsi jonkin vilahtavan orjanlaakereiden varjossa. Kiihdytät hermostuneena askeliasi. Jokin tarkkailee sinua. Tunnet sen pistävän katseen selässäsi. Pusikossa kahahtaa.Säntäät kauhuissasi juoksuun. Et kuule seuraajan ääntä,mutta tunnet yhä sen katseen. Se seuraa sinua! Nyt on juostava,ja lujaa!! Kuulet läähätäävän äänen,joka tulee jatkuvasti lähemmäs.Edessäsi nökyy kielleke. Otat vauhtia ja hyppäät. Lentäessäsi ilman halki ajattelet voitonriemuisena voittaneesi oudon jahtaajan. Pääsit pakoon. Sitten molshadat veteen. Onneksi olet hyvä uimari,ja selviät rantaan. Puuskutat siinä kalliolla jonkin aikaa,ennenkuin huomaat varjon yläpuolellasi. Lamaannut jälleen pelosta. Se sai sinut kiinni! Nostat hiljaa katseesi. Hämmästykseksesi näet ihmisen. Suunnilleen sinun ikäisesi pojan. Hän katsoo sinua tutkaillen. “No mutta….Mikäs tänne on eksynyt.Ihminen…” katsot häntä ällistyneenä. Mitä hän tarkoittaa. Ihminen? No mikäs sitten? Poika hymyilee,mutta siitä huolimatta tunnet pelkoa. Miksi? Hänhän on ihminen,eikä mikään peto.olet juuri sanoimaisillasi jotain,kun huomaat pojan hampaat. Tuijotat niitä ällistyneenä. Teräviä kulmahampaita…Silloin tajuat tilanteen. Mutta liian myöhään. “heheh…minulla olikin nälkä”